Tämänkertainen luento otti opiskelijat mukaan konkreettisesti: ensin jakaannuimme ryhmiin omien arvojen perusteella, jonka jälkeen asiasta irtosi mukaansatempaavaa ja mielenkiintoista keskustelua. Oli jo alussa selvää, että eteen valitut keskustelijat puolustivat omia mielipiteitään varsin hanakasti ja kiivasta väittelyä olisi luvassa. Keskustelun mieleenpainuvimpia teemoja olivat ruoka ja sen tuottaminen, rikkaat ihmiset, verotus sekä hyväntekeväisyys. Ryhmämme jäsenet eivät uskaltautuneet siirtyä eteen keskustelemaan aiheesta, mutta luennon jälkeen keskustelu oli sitäkin kiivaampaa...

 

Luennon jälkeisissä keskusteluissa pohdimme muun muassa ruoan tuottamista ja sen eettisyyttä. On selvää, että joidenkin tuotteiden tuottaminen on kenties eettisesti epäilyttävää eikä se tuo kestävän kehityksen ideaa. Esimerkiksi ulkomailla kalateollisuudessa esiintyy liikakalastusta ja usein liha- ja siipikarjan tuottamien vaikuttaa jo teolliselta prosessilta. Ihmisille tuotetaan ravintoa eläinten hyvinvoinnin kustannuksella, jolla yritetään minimoida kustannuksia ja saada mahdolllisimman suurta voittoa. Pikaruokaloiden ruoan laatu ja työolot ovat varmastikin kyseenalaisia. Tarina kertoo, että kun näkee, miten Chicken McNuggetsit tehdään, ei niitä halua enää koskaan syödä.

 

Tämä asia on varmaan suurimmalla osaa kuluttajilla tiedossa, mutta miksi kuluttajat ostavat eettisesti epäilyttäviä tuotteita? Keskustelun jälkeen saimme aikaan muutamia ajatuksia. Luultavasti tärkeimpänä tekijänä on yksinkertaisesti hinta. Sellainen ruoka, joka on varmasti tuotettu eettisesti oikein, on usein kalliimpaa. Esimerkiksi kotimainen ruoka ja varsinkin luomuruoka on usein kalliimpaa verrattuna ulkomaalaiseen verrokkiin. Varsinkaan opiskelijana ei useinkaan ole mahdollista ostaa sitä kalliimpaa ja eettisesti parempaa ruokaa, koska budjetti ei yksinkertaisesti mahdollista sitä. Moni varmasti tiedostaa, että hänen ostamansa ruoka ei ole kaikkein laadukkainta, mutta tyytyy siihen, koska hinta on niin edullinen. Suomessa ruoka on muutenkin niin kallista, joten tarjousten metsästäminen ja halvimman tuotteen valinta on monelle opiskelijalle tuttua hommaa. On tietenkin selvää, että luomuruoan tuottaminen on vaativampaa ja suhteessa kalliimpaa kuin muun ruoan tuottaminen. Valtio kyllä tukee luomuviljelyä, mutta miksi se ei näy selvemmin kauppojen hinnoissa? Onko luomuruoka sitten vain paremmin toimeentulevien ihmisten yksinoikeus tai trendi, johon kaikilla ei ole varaa?

 

Toiseksi keskustelun aiheeksi nousi hyväntekeväisyys. Ensimmäiset mieleentulleet asiat, joille kerättiin hyväntekeväisyydellä rahaa olivat Unicefin hyväntekeväisyyskohteet ja sotaveteraanit. Suurin osa hyväntekeväisyystyöstä kohdistuu ulkomaille. Miksi? Suljemmeko tällöin osittain silmämme Suomen tai vaikkapa Joensuun mittakaavan ongelmilta? Suomessakin riittäisi kohteita, jotka tarvitsisivat lisää rahoitusta. Tällaisia olisivat kohteita vaikkapa nuorten syrjäytymisen estäminen, vastaanottokeskukset sekä lastensairaalat. Mietimme myös, miksi lastensairaaloita varten edes kerätään rahaa, eikö näiden tulisi olla täysin valtion rahoittamia?

 

Kaikenkaikkiaan luennon jälkeinen keskustelu oli hyvin antoisa ja jokainen sai varmasti uutta pohdittavaa. Tähän blogitekstiin päätyi vain valitettavasti osa ryhmämme pohdinnasta, mietimme että tilanteesta olisi saanut varmasit mielenkiintoisen videopätkän blogia varten, sillä keskustelu oli välillä hyvinkin vilkasta. 

 

Antti-Matti