Johtamisen perusteet – opintojakso alkaa olla loppumaisillaan, joten nyt on mielestäni hyvä hetki pysähtyä miettimään, mitä kyseinen opintojakso itselleni antoi. Olen aikaisemmin ajatellut ettei minusta ainakaan johtajaa tule. Tai ainakaan sellaista perinteistä johtajaa… Mutta nyt Johtamisen perusteet – opintojakson myötä olen huomannut, että omat ajatukseni johtajuudesta ovat muuttuneet. Olen aikaisemmin ajatellut ”perinteisen johtajuuden” olevan ”kovaa” ja suorituskeskeistä.  

Luin äskettäin mielenkiintoisen haastattelun (Kauppalehti Optio 19/2013, 56-59) Sick Oy:n toimitusjohtaja Ari Rämöstä ja hänen ajatuksistaan hyvästä johtajuudesta. Rämö on tullut omissa pohdinnoissaan siihen tulokseen, että suurin osa johtamisen virheistä johtuu siitä, ettei ihmistä arvosteta aidosti eikä hänen motivaationsa kiinnosta. Yritysmaailmassa esimiehen tehtävä on Rämön mielestä saada ihmisille enemmän onnistumisia arkeen. Rämön mukaan jokainen ihminen haluaa arvostusta ja hyväksytyksi tulemista. Esimiehen tehtävänä on Rämön mielestä tehdä kaikki sen eteen, että ihmisten on hyvä tehdä töitä. Rämö haluaakin esimiehenä arvostaa jokaisen ideaa, kuunnella, välittää ja olla läsnä. Rämön mielestä johtaminen on loppu peleissä hyvin yksinkertaista oman pään sisäistä toimintaa, johon ei tarvita korkeakoulututkintoa tai jonkin alan yksityiskohtaista osaamista. Vain nöyrän miehen tai naisen avointa mieltä ja toisen aitoa kohtaamista. (Kauppalehti Optio, 19/2013, 56-59.)

Rämö ei puhu missään kohdassa haastattelussaan suorituksista, eikä hänestä (ainakaan tämän haastattelun pohjalta) paista kovuus.  Johtamisen perusteet – opintojaksossa ja monissa johtajuuden artikkeleissa puhutaan siitä, että johtajuus tapahtuu vuorovaikutuksessa. Ja näiden artikkeleiden ja keskusteluiden pohjalta voin ainakin itse unohtaa aikaisemmat ajatukseni kovasta ”perinteisestä” johtajuudesta. Oma ammattifilosofiani pohjautuu hyvin pitkälti yhteisölliseen toimintatapaan; osallisuuteen ja vuorovaikutuksellisuuteen. Mielestäni yhdessä tekemisen taidot, vuorovaikutustaidot sekä itsensä ilmaiseminen ovat tärkeitä taitoja erilaisissa yhteisöissä, ja liittyvät hyvin olennaiselta osalta paremman yhteisöllisyyden luomiseen (sekä johtajuuteen…). Rämön haastattelusta sai uskoa siihen, että pystyn toimimaan tulevaisuudessa tämän hetkisen ammattifilosofiani pohjalta. Huolimatta siitä millaisella tittelillä tulen tulevaisuudessa tekemään töitä.

Muita mielenkiintoisia artikkeleita johtajuudesta:

http://yle.fi/uutiset/tulevaisuuden_pomo_on_kaveri_mutta_ei_ystava/6955825

http://www.kauppalehti.fi/etusivu/yksi+kysymys+paljastaa+hyvan+johtajan/201311577045?utm_source=iltalehti.fi&utm_medium=boksi&utm_content=Versio1&utm_campaign=Boksi3