Kun luennon teemana on yksilöiden ja ryhmien johtaminen, ainakin itselläni herää kiinnostus aihetta kohtaan. Olen aikaisemmalta koulutukseltani yhteisöpedagogi (AMK), jonka takia erityisesti ryhmät ja ryhmien dynamiikka kiinnostavat erityisen paljon. Vielä kun siihen lisätään ryhmien johtaminen, johon työelämässä kohtaa niin monta kertaa, on kiinnostavan luennon sisältö, ainakin minun osaltani, valmis.

Johtamisen perusteet – opintojakson toisella luento kerran oppimistavoitteiksi on kirjattu, että opiskelija pystyy havainnollistamaan miten psykologia liittyy organisaatiokäyttäytymiseen, osaa kuvailla erilaisia persoonallisuusteorioita, osaa selittää mitä positiivinen psykologia on ja miten se vaikuttaa, osaa määritellä ryhmän ja tiimin, sekä osaa kuvailla ryhmädynamiikan käsitteen ja ryhmän kehittymisprosessin. Aika laajat oppimistavoitteet siis tällä luennolla… Tässä postauksessa keskitymme siis edellä mainittuihin luennon oppimistavoitteisiin ja pyrimme tuomaan asioihin meidän omat näkemyksemme.

Luennolla lähdimme liikkeelle yksilöiden johtamisesta, joten aloitetaan samasta aiheesta myös tässä postauksessa. Yksilöiden johtamiseen vaikuttaa nurture vs. nature –ajattelu, joka oli osalle meidän pienryhmästämme tuttu psykologian luennoilta. Mutta miten tämä ajattelutapa liittyy johtamiseen? Nurture vs. Nature ajattelussa pohditaan sitä, miten ja mistä meidän persoonamme rakentuvat, eli mitkä asiat tekevät meistä erityisiä. Persoonaan vaikuttavat niin geenit, perimä kuin ympäristökin. Tässä vaiheessa meidän pienryhmässämme tuli hyvin vahvasti esille, että myös kasvatuksella, oppimisella ja itsensä kehittämisellä on suuri vaikutus persoonan muodostumisessa. Jos ajattelisimme toisin, ettei kasvatuksella olisi vaikutusta yksilön persoonallisuuteen ja kehittymiseen, veisimme meidän omalta alaltamme pohjan pois. Mutta palataanpa aikaisemmin esitettyyn kysymykseen, eli miten persoonallisuuden kehittyminen liittyy johtajuuteen? Luennolla tuli esille, että johtajuus tiivistyy luonteeseen. ”Teemme töitä omalla persoonallamme” on ainakin nuorisoalan työntekijöiden suusta tulleena hyvin tuttu lause.  Jos itse esitän jotakin muuta, kuin todellisuudessa olen, miten toinen ihminen voi pitää sinua esimerkkinä ja hyvänä johtajana…?

Johtajuuteen liittyy niin itsensä kuin toistenkin johtaminen sekä ihmisenä kehittyminen, mutta myös ennen kaikkea vuorovaikutus. Johtaminen tapahtuu vuorovaikutuksessa. Tämän takia mielestämme hyvän johtajan tulee osata johtaa myös erilaisia persoonallisuuksia. Johtajalla tulee olla kyky ymmärtää miksi ja miten ihmiset toimivat, ajattelevat ja tuntevat tietynlaisissa tilanteissa. Johtajan tulee myös ymmärtää, että yksilön persoonallisuudella voi olla iso merkitys työn tulokseen. Yleensä työnhakutilanteessa sanotaan, että ”etsimme työntekijää, joka on sopiva työyhteisöömme”. Itse ainakin ajattelen hyvin pitkälti samalla tavalla. Kaikkien työyhteisön jäsenten ei tarvitse mielestäni olla samanlaisia, vaan erilaiset persoonallisuudet täydentävät toisiaan ja näin saadaan esimerkiksi parempi tulos aikaiseksi. Aikaisemmassa työpaikassani teimme persoonallisuustestin DISC-analyysiä apuna käyttäen. DISC-analyysissä tunnistetaan jokaisen henkilökohtaiset vahvuudet ja kehitysmahdollisuudet. Analyysin tulokset osoittavat minkälainen henkilö on, ja miten hän oman persoonansa takia käyttäytyy työyhteisössä. Kyseisen analyysin avulla tuli mielestäni hyvin esille se, miten monenlaisia persoonallisuuksia työyhteisöömme mahtui. Uskon, että tämä auttoi myös johtajaa ymmärtämään työntekijöitään ja heidän tarpeitaan paremmin. Työyhteisön eri persoonallisuuksien huomioonottaminen lisää myös työyhteisön psykologista hyvinvointia, kun pystytään tunnistamaan omia ja muiden tunteita. Tällä psykologisella hyvinvoinnilla tarkoitetaan johtamiskirjallisuudessa positiivista psykologiaa, jonka avulla pyritään ymmärtämään ja edistämään kansalaishyveitä, sosiaalista vuorovaikutusta, epäitsekkyyttä, suvaitsevaisuutta ja onnellisuutta.

Luennon aiheena oli myös ryhmien johtaminen. Kun puhutaan ryhmien johtamisesta, on hyvä ymmärtää käsitteellisesti, mitä tarkoitetaan ryhmällä ja tiimillä. Ryhmässä toimitaan yhdessä yhteistä päämäärä kohti, mutta ryhmän jäsenten välillä ei ole psykologista sopimusta eikä yleensä jaettuja vastuita. Kun taas tiimissä tiimiläiset toimivat psykologisella sopimuksella yhdessä, kohti yhteistä päämäärää ja kaikilla on, ainakin jonkin verran vastuuta lopputuloksesta. Ryhmän ja tiimin käsitteellinen ero vaikuttaa myös omalta osaltaan myös johtajuuteen. Luennolla käsiteltiin myös pintapuolisesti ryhmäprosessit ja ryhmän kehitysvaiheet, jotka johtajan on mielestäni hyvä tuntea. Ryhmäilmiöiden tunteminen auttaa ryhmän hallinnassa, ja johtaja voi myös omalta osaltaan vaikuttaa ryhmän identiteetin ja ryhmähengen muodostumiseen, ryhmän kehityksen eri vaiheissa.

Minna