Henkilöstöresurssien johtamisluennolla käsiteltiin motivaatiota, monimuotoisuutta ja kovaa ja pehmeää henkilöstöresurssien hallintaa.

Erilaisista sukupolvista ryhmämme tunnisti monia tyyppiesimerkkejä edustamaan tiettyä sukupolvea. Löysimme hiljaisesta sukupolvesta (Silent generation) esimerkiksi isovanhempiamme, suurista ikäluokista (Baby boomers) ja X–sukupolvesta (Generation X) vanhempiamme, ja itsemme Y-( tai Z-)sukupolvesta (Generation Y(, Generation Z)). Kiinnostavaa oli kuitenkin, kuinka myös teoriaan sopimattomia yksilöitä löysimme jo omasta lähipiiristämme. Löytyi taiteilija ja uranainen hiljaisesta ikäluokasta, ja totesimme myös omat vajavaiset teknologiset taitomme, vaikka edustamme sukupolvia, jotka ovat kasvaneet teknologian ympäröimässä maailmassa. Sukupolvi jaottelu lokeroi hieman liikaa, vaikka edustajien peruspiirteistä löytyykin yhtäläisyyksiä.

Z-sukupolvi etsii ryhmämme yhteisöpedagogin mukaan elämyksiä, joten pohdimme, mitä esimies voi tarjota heille. Z-sukupolvi vaatii harrastuksiltaan ja vapaa-ajan toiminnaltaan paljon, ja jos sama vaatimus siirtyy työelämään, mitä johtaja voi tarjota pitääkseen sukupolven tyytyväisenä ja tarjota jatkuvasti uusia kokemuksia. Nykyisin suosittu projektityö ja pätkätyötkin voisivat näin ollen sopia Z-sukupolvelle. Pätkä- ja projektityöt koetaan kuitenkin monesti etenkin aikaisempien sukupolvien mielestä raskaiksi ja epävarmuutta aiheuttaviksi. Esimerkiksi suurten ikäluokkien edustaja voi väsyä ainaiseen muutokseen ja pomoltaan paljon vaativiin alaisiin. Toki, kuten aiemmin totesimme, persoonallisuuserot ovat niin suuria, ettei sukupolven mukaan voi jaotella. Ihminen myös oppii koko ikänsä; sukupolvien edustajat oppivat koko ajan uusia taitoja ja ajatusmaailma muokkautuu yhteiskunnan muutoksien ohella.

Tiimityö ja yhteistyö ylipäätään ovat lisääntyneet. Ryhmässä toimiminen on usein antoisinta, kun erilaiset taustat, kyvyt ja koulutukset omaavat henkilöt saavat yhteistyön toimimaan. Erän ryhmän jäsenen kokemus tällaisesta ryhmästä sai hänet muuttamaan kantaansa ryhmätöistä. Aiemmin pääaineemme kasvatustieteen opinnoissa keskusteltiin ryhmässä työskentelyn huonoista puolista: ”vapaamatkustajista” ja tehtävien ja vastuun epätasaisesta jakautumisesta. Monien kokemukset ryhmässä työskentelyssä etenkin koulumaailmassa ovat huonot. Ryhmä- ja tiimityöskentelyn onnistumisen eteen tulee usein nähdä vaivaa, mutta onnistuessaan tulos voi olla todella onnistunut ja monipuolinen.

Henkilöstöresurssien johtamiselle on suurimmissa yrityksissä oma osastonsa. Suurin osa Suomen yrityksistä on kuitenkin Pk -yrityksiä. Onko pienellä tai keskisuurella yrityksellä aikaa tai resursseja keskittyä henkilöstön hyvinvointiin, koulutukseen, palkkaukseen yms.? Pk -yrityksissä on usein vain toimitusjohtaja, joka vastaa kaikista yrityksen johdon tehtävistä. Tällöin voisi kuvitella olevan helpointa suosia kovaa henkilöstöresurssien hallintaa. Kun henkilöstön määrä on pieni, työ voi säilyttää ihmisläheisyytensä, vaikka johtaminen olisikin käskevää. Toisaalta myös pehmeä HR voisi onnistua Pk -yrityksissä, sillä pieni työpaikka pystyy helpommin joustamaan kuin suuri konserni.